Se kesti 56 päivää ja vaati lukemattomia hikilitroja. Westend Indians otti keskiviikkona vuoden ensimmäisen voittonsa F-liigassa, kun se oli EräViikinkejä terävämpi voittolaukauskilpailussa. Loppulukemat Mosahallilla kirjattiin näin 5–6.

– Liian helppoja maaleja meni omiin muutama, mutta luonnetta osoitettiin, kiitteli päävalmentaja Joel Ekroos.

Heimo johti toisessa erässä 2–0 ja kolmannessa 5–3 vielä nelisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. EräViikingit osoitti sitkeyttä nousemalla vielä tasoihin ja kaappamalla näin muodoin yhden sarjapisteen.

– Meinasi taas mennä kuten tämän vuoden puolella on ollut tapana, Ekroos vielä hymähti.

– Henkisesti pelaajille on varmasti tärkeä ottaa voitto pitkän vastoinkäymisjakson jälkeen. Jumpataan asioita ja parannetaan, Ekroos suunnitteli.

Heimo aloitti tosiaan hyvin ja jo vajaan kahden minuutin kohdalla Eero Harjulan kaukoveto kaartui kauniisti verkon perukoille. Myös Ville Rautakouran osuma toisessa erässä tuli sählyssä kuvitteelliselta viivalta.

EräViikingit nousi rinnalle jo toisen 20-minuuttisen aikana. Eero Harjula käytti espoolaiset edellä illan toisellaan, mutta karkuun Heimo ei missään vaiheessa kunnolla päässyt toistuvista yrityksistä huolimatta.

Reilu minuutti EräViikinkien 3–3-tasoituksen jälkeen Niko Einiön ovela suora laukaus vaparista yllätti Jens Beijarin. Ajassa 55:47 Heimon ykkönen juoni Leevi Aurasen viimeistelemän osuman, mutta niinpä vain helsinkiläisjoukkue nousi vääjäämättä tasoihin iskemällä kahdesti ilman maalivahtia.

Jatkoajalla kenttää hallitsi hienokseltaan EräViikingit, vaikka toki Heimokin olisi korjata potin jo tässä vaiheessa. Maalivahtina huhkineen Nemo Sipilän etevyydelle oli käyttöä myös voittolaukauskilpalussa, jossa hän selvitti kolme vihun yritystä.

Heimosta pilkussa onnistuivat näyttävästi neulonut Samuli Junnila, Niko Einiö sekä voiton ylänurkkavedollaan sinetöinyt Jere Niemelä.

Voitto ei siis ollut erityisen kaunis, mutta sitäkin tärkeämpi. Ei tarvitse olla urheilupsykologi huomatakseen, että tässä vaiheessa ja tilanteessa on syytä ottaa ilo irti voitosta.

Aivan liian pitkäksi venynyt tappioputki ei juuri aiheuttanut seuraamuksia sarjataulukossa, kiitos Heimon hyvän tuloskunnon syksyllä. Silti sen katkaiseminen oli erinomaisen tärkeää. Nyt joukkue voi keskittyä treenaamiseen hivenen vapautuneemmin.

– Juuri niin kuin sanoit! Tärkein oli vain kairata voitto tässä vaiheessa. Se luo uskoa ja itseluottamusta jengiin, porilaistaustainen Harjula kommentoi.

Maalit maistuivat kovan työn raatajalle, joka myös kunnostautuu usein aloitusspesialistina.

– Aina hienoa päästä kihauttamaan verkkoja, vaikka ei sen väliä, kuka ne tarvittavat sisään laittaa. Lupaa hyvää keväälle, kun on lapa syönnillä. Pitää pyytää lisää ruokaa ketjukavereilta, hän suunnitteli.

Loukkaantumisen jäljiltä vielä pienemmässä pelillisessä roolissa ollut kapteeni Otto Lehkosuo on eittämättä yksi tärkeimmistä joukkueen pelaajista hengenluojana. Myös Ode näki selvästi sen, kuinka iso merkitys tuloksella voi olla ohi ja yli kahden sarjapisteen.

– Kyllä tuo voittaminen oli tässä vaiheessa tärkeintä. Sillä ei ollut väliä, millä tavalla se tuli. Paljon oli hyviä juttuja, mutta paljon jäi myös petrattavaa, puolustaja kertasi Tapanilan iltaretkeä.

– Se, että saatiin nyt vihdoin väkisin kaivettua voitto, avaa varmasti henkisesti paljon lukkoja joukkueessa. Se oli kyllä äärimmäisen tärkeää.

Lehkosuo on ollut sivussa joulukuulta saakka. Tappioputkessa rämpimisen seuraaminen sisäpiirissä, mutta ilman varsinaista mahdollisuutta vaikuttaa siihen lienee turhauttavaa voitontahtoiselle huippu-urheilijalle.

– On kyllä vaikeaa ollut. Tulee aika hyödytön olo, kun jengillä on vaikeaa, ja tulokset ovat tuollaisia kuin ovat, hän sanoi.

Lehkosuo on bongattu usein joukkueen mukana, vaikka hän ei ole pystynyt pelaamaan. Tämä kertoo siitä, että kapteenin nauha on oikeassa kädessä.

– Sitä haluaa auttaa joukkuetta, mutta nyt kun ei ole kentällä pystynyt tehdä, niin olen yrittänyt tsempata penkillä.

Kannustushalukkuus kertoo esimerkillisestä asenteesta joukkuekavereita kohtaan. Vielä tärkeämpää on silti saada Ode pelille priimakunnossa.

– On kyllä kiva päästä nyt taas mukaan kentän puolelle, vaikka pelaaminen pienen tauon jälkeen onkin aika vaikeaa. Sähly on vaikea laji, Lehkosuo puntaroi.

Summa summarum, tappioputki poikki ja kapteeni takaisin askissa. Kaikki on vielä mahdollista keväällä.

– Tärkeä voitto, pirun iloinen siitä, ja tästä on hyvä lähteä taas rakentamaan.

EräViikingit – HEIMO 5–6 vl. (0–1, 2–1, 3–2, 0–0)

01:40 Eero Harjula (Jani Rauhala) 0–1
25:57 Ville Rautakoura (Anton Roth) 0–2
33:28 Elmeri Haveri (Ville Heiska) 1–2
39:48 Leo Tiittala (Miko Vaarimo) 2–2
41:24 E. Harjula (Niko Einiö) 2–3
42:32 Santtu Vuoristo (Daniel Tenhonen) 3–3
43:41 Einiö 3–4
55:47 Leevi Auranen (Samuli Junnila) 3–5
56:04 D. Tenhonen (Vuoristo) 4–5 im.
58:17 Juuso Möttönen (Axel Telkki) 5–5 im.

Voittolaukauskilpailu:

Axel Telkki +
Eero Harjula –

Juuso Möttönen –
Samuli Junnila +

Elmeri Haveri +
Niko Einiö+

Miko Vaarimo –
Tatu Havula –

Tommi Wiander –
Jere Niemelä +