Westend Indiansin ja Seinäjoen Peli-Veljien puolivälieräsarja jatkui perjantaina kiivastahtisena Otahallin Tiipiillä. Keskiviikon ensimmäisessä ottelussa Etelä-Pohjanmaalla voiton oli vienyt kirvelevästi SPV jatkoerässä tekemällään ylivoimamaalilla.

Tasaista oli Espoossakin – ja vähämaalista. Heimo meni johtoon 11 minuutin pelin jälkeen, ja piti SPV:n maaleitta yli 57 minuuttia. Se oli iskenyt toisen osumansa kolmannen erän alussa ja voitti pelin parhaana palkitun Nemo Sipilän siivittämänä jalkapallolukemin 2–1.

Puolustus taisi olla sellaista kuin se pitääkin, päävalmentaja Joel Ekroos?

– Oli, ja niin se oli jo ensimmäisessä pelissä. Vastustaja sai paikkoja oikeastaan vain toisessa erässä, kun annoimme kääntöjä. Muuten meillä ei juuri ollut hätää.

Toki maalin pelissä voi aina sattua ja tapahtua ja pienillä marginaaleilla mennessä onnella on osuutensa. Mutta kuten Ekroos totesi, Heimo oli hyvä ensimmäisessä erässä ja olisi voinut ratkaista kolmannessa jo aiemmin ennen SPV:n kavennusta.

Tarvittavat maalit kuitenkin tehtiin, ja kuten pudotuspeleissä tapaa olla, ne ovat kortilla todennäköisesti jatkossakin.

– Tällaista tästä odottikin, Ekroos kommentoi ja suuntasi katseen sunnuntaihin, jolloin ottelusarja jatkuu Seinäjoella tasatilanteesta 1–1.

Ensimmäisessä erässä SPV oli ehkä hivenen hallitsevampi ainakin näennäisesti. Sillä oli jokunen maalipaikka enemmän, mutta Heimo puolusti hyvin ja Nemo Sipilä tolppien välissä hoiti loput.

Hyvästä pallottomasta pelistä kertoi myös ottelun avausmaali. Samuli Junnila pääsi katkaisemaan omalla alueella vieraiden pitkän diagonaalisyötön. Junnu käänsi nopeasti ja laukoi liikkeestä täydellisen korkuisen vedon oikeaan alakulmaan. Tämä jäi erän ainoaksi täysosumaksi, vaikka Heimo pääsi kertaalleen ylivoimallekin.

Myös toisella 20-minuuttisella Sipilä joutui hommiin. Puolivälin paikkeilla hän selvitti hyvillä torjunnoilla kolme perättäistä SPV:n paikkaa. Heimo oli pallossa kenties hivenen vähemmän, mutta myös sen hyökkäyksissä oli vaaran tuntua. Erää kuitenkin leimasi huolellinen puolustaminen, joten se päättyi maalittomana.

Varsinaisen peliajan viimeiseen rypistykseen lähdettiin näin Heimon maalin johdossa. Se saatiin nopeasti tuplattua kolmoskentällisen ja etenkin sen pakkiparin voimin.

Heimon hienossa pitkässä hyökkäyksessä pallo kävi viisikon kaikilla pelaajilla. Ensin Pieti Alatalo voitti irtopallon kulmassa ja syötti Anton Rothille maalin taakse. Tämä siirsi laitaa myöten pakin paikalle pudottaneelle Eero Harjulalle.

Harjula jatkoi oitis kentän poikki kapteeni Otto Lehkosuolle. Oden syöttö takatolpalle hiipineelle Ville Rautakouralle oli karkkia, ja pitkänhuiskea puolustaja löi pallon riemukkaasti suoraan ilmasta verkon perukoille. Koko kentällisen maali par excellence!

Seuraavat minuutit Otahallissa liihotteli Heimon henki. Kotijoukkue piti palloa ja kehitti hyviä maalipaikkoja. Puolustus piti yhä, ja Sipilä hoiti oman tonttinsa aplodien arvoisesti.

Viimeisen kympin Heimo pääsi vielä aloittamaan ylivoimalla, mutta huojentavaa maalia se ei saanut. Sille olisi ollut käyttöä, sillä kaikki tiesivät SPV:n tulevan täysiä lopussa.

Ja niinhän se tuli. Peter Kotilainen kavensi kaksi ja puoli minuuttia ennen loppua kuudella viittä vastaan. Sen jälkeen vieraat osuivat vielä tolppaan ja laukoivat aivan viime sekunneilla läheltä ohi, Jarin neuvon vastaisesti.

Puolustus ansaitsee kannuksensa, mutta sellaiset kuuluvat ehdottomasti myös maalivahti Sipilälle, jolle kirjattiin 14 torjuntaa. Joukkoon mahtui useampi hyvä venytys ratkaisevissa paikoissa.

– Tämä oli meiltä voittavaa puolustamista. Pudotuspeleissä puolustaminen korostuu, hän totesi tunnetun faktan.

Hyvä puolustaminen paitsi pitää vastustajan pois avopaikoista, auttaa veskaria merkittävästi.

– Silloin pystyy paremmin lukemaan tilanteita, Sipilä vahvisti.

Oman pään varjelu ei tietenkään riitä. Myös hyökkäyspäässä pitää toimittaa. Avausmaalin tehnyt Samuli Junnila on tässä suhteessa tietenkin ammattimies, mutta voittomaalin nimiinsä saanut Ville Rautakoura on tässä tilastossa harvinaisempi nimi. Vaikka hänellä onkin vyöllään pakille huikea 29 maalin divarikausi muutaman vuoden takaa.

Illan osuma oli hänelle uran ensimmäinen liigan pudotuspeleissä. Mutta otetaan nyt ensiksi kommentti siitä päätehtävästä eli puolustamisesta.

– Tosi uhrautuvaisesti pelattiin. Pallollisesti olisimme voineet olla vielä rohkeampia, Rautakoura tiivisti oikeaoppisesti jotain hyvää ja jotain kehitettävää.

Myös Sipilä sai häneltä ansaitut kehut. Ja kyllähän se pelirohkeuskin oli kohdallaan useissa tilanteissa. Voittomaali hienoine syöttöketjuineen käy esimerkistä.

– Kiva oli iskeä takatolpalta ilmasta. Ode laittoi sinne leivoksen, ja onneksi osuin.

Hyvä voitto maistui pelaajille silmin nähden, mutta yhtä selvää oli, että fokus on koko ajan seuraavassa pelissä ja sen alkaessa seuraavassa vaihdossa ja edelleen seuraavassa yksittäisessä tilanteessa.

Sarja jatkuu samalla rytmillä kuin se alkoi: sunnuntain kolmatta puolivälierää seuraa nopeasti neljäs koitos, joka pelataan Tiipiillä jo tiistaina 31. maaliskuuta.

2.⁠ ⁠puolivälierä HEIMO – SPV 2–1 (1–0, 0–0, 1–1)

11:19 Samuli Junnila 1–0
42:16 Ville Rautakoura (Otto Lehkosuo) 2–0
57:32 Peter Kotilainen (Juho Repo) 2–1 im.