To 17.12.2020

Henkilökuvassa Kim Lahti - “Halusin tarjota pelaajille mahdollisuuden harrastaa, kuin he itse halusivat”

Kim Lahti toimii Heimossa pääsääntöisesti poikien B-junioreiden edustusjoukkueen joukkueenjohtajana eli niin kutsuttuna jojona. Hän aloitti jojon hommat noin yhdeksän vuotta sitten.

“Ensimmäinen joukkue, jossa näitä hommia tein, oli Heimon yhteistyöseura Tuomarilan Urheilijat. Olin vähän muissakin rooleissa siellä seurassa silloin, jojon hommien rinnalla. Nyt toimin jojona Heimossa kahdessa joukkueessa, toisessa joukkueessa, D1 Blackissa, toimin toisena jojona yhdessä Eija Haukan kanssa. Eija on se pääjojo siellä, ja mä oon siinä apuna.”

“Alku jojon hommille oli sellainen, että kun joukkue silloin perustettiin, joukkueeseen tarvittiin jojoa, valmentaja siitä multa kysyi ja suostuin. Ryhdyin siihen, koska halusin tarjota pelaajille sellaisen mahdollisuuden harrastaa, kuin he itse halusivat.”

Kim ei ole asettanut itselleen paineita jojon hommaan, vaan pyrkii ainoastaan siihen, että pelaajille on tarjolla paras mahdollinen kasvualusta ja paras mahdollisuus kehittää itseään pelaajana.

“Varsinaisia tavoitteita en ole itselleni jojon rooliin asettanut etukäteen, enkä oikeastaan tässä matkan varrellakaan. Pelaajien kehitystä on vaan mukava seurata, ja me pyritään tuomaan pelaajien arkeen elementtejä, joilla hommaa saadaan pelaajien kasvaessa vietyä entistä ammattimaisemmaksi. Jojon paikalta on hyvä mahdollisuus molempiin.”

Omien sanojensa mukaan, Kimin perhe on kokenut suuren kasvun hänen jojon hommiensa aikana.

“Valmentaja ehkä roolin puolesta tarvitsee enemmän sitä auktoriteettia, ja sitä kautta ehkä joutuu pitämään sellaisen kaveruuden poissa siitä. Valmentajan ja pelaajan välisistä suhteista ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta, mutta kyllä mä olen aina pitänyt pelaajia aina kuin yhtenä omista. Eli jojon hommien aikana, perheeseen on kuulunut se noin 20 henkeä.”

Hienointa muistoa kysyttäessä, Kim ei osannut nostaa yhtä yksittäistä muistoa jalustalle, vaan hän korosti sitä kokonaisuutta ja yhteenkuuluvuutta, jollaista näkee vain urheilun parissa.

“Vaikea nimetä mitään yhtä parasta muistoa jojo ajoilta, kyllä se on se joukkueen kanssa yhdessä eteenpäin meneminen, vaikka välillä on tietysti joukkueessa vaikeitakin aikoja, mutta se on silti se voima, jonka avulla jaksaa.

Joukkue kasvaa yhteen vuosien saatossa, ja joukkueen hajotessa, tunnelmat voivat olla todella haikeat. Kim kuitenkin osasi nähdä tälläkin pilvellä hopeareunuksen.

“Mullakin on tässä jojona ollut periaatteessa kaksi vaihetta. Ensin Tuomarilan Urheilijoissa noin 6 vuotta, ja Heimossa nyt 3 vuotta. Kyllä se aina vähän haikea paikka on itse kullekkin, kun tietää, että pelaajatkin lähtee jokainen vähän eri suuntiin. Toisaalta olen silti heitä vielä seurannut, vaikka pelaavatkin eri joukkueissa, ja sitä kautta tuo myös omanlaistaan iloa.”

Miksi suosittelisit jojon hommia muille?

“Se joukkueurheilun suola, se että pääsee olemaan osa sitä tiimiä, ja seuraamaan aitiopaikalta, kuinka pelaajat menevät koko ajan eteenpäin. Itselle nämä ovat ainakin olleet todella nautinnollisia hommia. Ei sitä kuitenkaan välttämättä kaikki ymmärräkään, mikä siinä on niin hienoa.”

Valtava kiitos Kimille ja kaikille Heimon joukkueiden toimihenkilöille harrastamisen ja joukkuetoiminnan eteen tehdystä tärkeästä työstä!

Teksti: Lauri Jalava