Westend Indiansin liigamiehistö sai kesällä roppakaupalla kokemusta ja johtajuutta, kun EräViikinkien kapteeni Ilmari Aarela, 28, vaihtoi Helsingin Espooseen.

– On ollut mahtavaa päästä osaksi Heimoa! Siirto tuli keväällä eteen vähän yllättäen. Olin lähtökohtaisesti ajatellut pelaavani ErVissä urani loppuun, sillä joukkueen kapteenina ja Jyväskylän opiskeluvuosia lukuun ottamatta aina Mosahallilla pelanneena, en osannut edes ajatella muita vaihtoehtoja, hän kertoi.

– Mahdollisuus muualle siirtymiseen avautui, kun seurajohto ilmoitti, että eivät kykene arvoistani jatkosopimusta tarjoamaan. Onneksi tämä ovi aukesi, sillä nämä noin neljä kuukautta Heimossa ovat todellakin puskeneet omaa peliä eteenpäin.

Aarela voitti kasvattajaseurassaan Erässä junioreiden SM-kultia maineikkaissa 1990-luvun loppupuolella syntyneiden ikäluokissa. Noista ryhmistä ponnisti useita nykyisiä F-liigapelaajia salibandyn huipulle.

– Joukkueeseen on ollut todella helppo päästä sisään. Moni jengikaveri olikin jo tuttu etukäteen, ja esimerkiksi Christian Remeksen kanssa pelasimme samassa joukkueessa jo 9-vuotiaina.

Vaikka ystävälliset kasvot pukuhuoneessa ja harjoituksissa auttavat uuteen totuttautumisessa, on esimerkiksi pelitavassa ja tietyissä yhteistyön nyansseissa opeteltavaa.

– Toki uuteen joukkueeseen siirtyessä vaatii aina hieman aikaa, että joukkueen sovitut asiat iskostuvat omaan peliin. Olen kuitenkin aika sopeutumiskykyinen tyyppi, ja liigassakin on tullut pelattua maalivahtia lukuun ottamatta kaikkia pelipaikkoja, Aarela totesi.

– On ollut mukava harjoitella taas myös vähän erilaisia pelillisiä painopisteitä.

Tämän tason urheilijat lähtevät voittamaan jokaista matsia, kun numero on paidan selässä, Aarelan tapauksessa #43. On silti selvää, että viime vuosien EräViikingeissä mestaruus on ollut kaukainen haave.

– Tavoitteena tällä kaudella on voittaa. Meillä oli Happeessakin monella kaudella koossa tosi laadukas nippu, mutta lopulta keväisin ei saatu parasta irti, Aarela muisteli.

– Tämän kauden Heimo on taitava, mutta myös valmis tekemään töitä menestyksen eteen. Omana tavoitteena on tehdä kaikki voitavani sen eteen, että keväällä pelataan finaaleissa.

Vaikka Jyväskylän vuodet eivät tuoneet salibandyssä sitä isointa, ei tuo aika kulunut suinkaan ilman saavutuksia. Opiskelujen yhdistäminen pelaamiseen onnistui, ja Aarela valmistui yliopistosta.

Hän työskentelee tätä nykyä liikunnanopettajana Helsingissä.

– Liigassa pelaamisen ja täysipäiväisen työnteon yhdistäminen on välillä aikamoista tasapainottelua, hän totesi.

Liikkuva elämäntapa eittämättä tukee urheilu-uraa osaltaan, mutta virettä pitää osata seurata ja myös herkistellä tarpeen niin vaatiessa. Vain näin treenistä saa kaiken irti niinä parina tuntina viikossa, kun tulokset varsinaisesti mitataan.

– Kuormitusta täytyy säädellä tosi tarkasti. Kun on esimerkiksi kahdeksasta neljään ollut oppilaiden kanssa luistelemassa, niin ei aina illan treeneissä ole tossu ihan terävimmillään.

Loppuviimeksi paljon on kiinni Aarelankin mainitsemasta tasapainosta. Siihen pääsemisessä eri osapuolten joustolla on keskeinen vaikutus. Aarela arvostaa suuresti lähipiiriään kotona, töissä ja myös Heimossa.

– Täytyy kiittää niin avopuolisoa, työnantajaa kuin joukkueen valmennusta siitä, että ymmärrystä ja tukea tämän paletin pyörittämiseen on tälle kaudelle saanut jo tässä vaiheessa todella paljon!

Aarela tuo tiettyä tasapainoa myös Heimon miehistöön. Sveitsin armeijan linkkuveitsen tavoin monikäyttöinen pelaaja solahtaa helposti sinne, missä tarvitaan.

Kuinka keltamustien paletti sitten pysyy kasassa tappioitta sujuneen harjoituskauden jälkeen?

Siitä saadaan osviittaa ensi viikolla, kun F-liigan tosipelit pyörähtävät vihdoin käyntiin. Heimo aloittaa kotona Tiipiillä sarjanousija O2:n tullessa kylään Ilmari Aarelan entisestä kotikaupungista Jyväskylästä. Liput ennakkoon Tiketistä!