La 16.03.2024

Luottokuljettaja Jarkko Nuora tuntee Heimon kujeet ja vinkeet – "Suurin palkinto on, kun asiakas pyytää ajamaan uudestaan"

Westend Indiansin seurahistoria ulottuu yli 30 vuoden päähän, ja edustusjoukkueet ovat pelanneet liigatasolla jo pitkään. Mutta kenellä heimolaisella on eniten kilsoja takanaan salibandyn sarjatoiminnassa?

Vastaus on varmasti edustusjoukkueiden bussinkuljettaja Jarkko "Jartsi" Nuora, joka ajoi ensimmäiset reissunsa Heimon miesten joukkueen puikoissa kaudella 2007–2008.

– Se oli tuplapelireissu Nilsiään ja Mikkeliin. Leiponenkin [Mika] pelasi vielä silloin, Jartsi muistelee nyt lähes 20 vuotta myöhemmin.

Vakituisesti hän ollut Heimon edustusjoukkueiden hovikuljettaja kaudesta 2009–10. Nuora on kuljettanut työnantajansa Åbergin Linjan nimissä Heimon miehiä, naisia ja lukemattomia juniori-ikäluokkia koitoksiin joka puolelle Suomea.

Myös perinteiset sompailut Ruotsiin "Störreen" eli Uppsalan kupeessa sijaitsevan Storvretan junioriturnaukseen ovat jääneet Nuoralle mieleen.

– Yhtenä vuonna pidin kirjaa ja pääsin lukemaan 18000 kilometriä sen kauden aikana, hän kertoo.

Ennen Heimon kuljettajaksi ryhtymistä Jartsi tiesi kyllä salibandyn lajina, mutta hänellä ei ollut omakohtaista kokemusta siitä.

Nykyään hän on seurannut paikan päältä varmasti satoja matseja.

– Aina katson pelin. Näiden vuosien aikana laji on tempaissut mukaansa. Jos väsyttää, niin minulla on yleensä se 1,5 tuntia aikaa levätä ennen pelin alkua, kun tulemme pelipaikalle hyvissä ajoin.

Salibandyssä Nuoraan teki vaikutuksen nopeus. 

– Tämä oli nopea peli jo silloin ensimmäisellä reissulla lähes 20 vuotta sitten. Muistan, että ensimmäisessä erässä en pysynyt yhtään mukana ja katsoin koko ajan väärään suuntaan. Toisessa erässä jo pystyi vähän katsomaan ja kolmannessa sitten sain seurattua kunnolla, hän naurahtaa.

– Joskus ihmettelin, että miten maalivahdeilla tuntuu noin lipsuvan usein. Sitten katsoin jotakin peliä maalin takana verkon suojissa ja näin, miten lujaa pallo tulee sieltä pelaajien läpi. En ihmetellyt enää.

Miehen pitkää uran ratin takana kuvaa hyvin se, että hän on nähnyt liigajoukkueen nykyisten avainpelaajien koko uran.

– Vade, Sämpy ja Kirvesniemi ovat esimerkiksi tosi tuttuja jo junnuajoista. Rasmus Pasasta ja Samuli Junnilaa olen kuskannut ensimmäiset kerrat silloin, kun he ovat juuri oppineet, ettei hiekkaa saa syödä, Jartsi naurahtaa.

Maantieteellisesti koko Suomi on tullut tutuksi. Divariaikoina oli vielä pidemmät reissut ja harvinaisempia kohteita. Liigassa Nuoran sanoin "pyhä kolminaisuus" eli pääkaupunkiseudun lisäksi Turku ja Tampere ovat tulleet tutuiksi. Usein reissataan myös Seinäjoelle, Jyväskylään ja Ouluun, jonne ajaminen on kuljettajalle koitos.

– Kun sinne lähdetään, on siinä tekemisen meininkiä. Turkuun on aika tylsä mennä, kun koko ajan on vain moottoritietä, joka on perushuttua.

Maanteillä paljon liikkuvalle erilaiset taukopaikat ovat tulleet tutuksi. Nuora syö joukkueiden mukana sitä mitä joukkueenjohtajat kulloinkin tilaavat.

– Lehkosuon Otto sitä joskus kysyi, niin laskin syöneeni 400 lihapullaa yhden kauden aikana, Jartsi totesi.

Suosikkipaikoikseen hän mainitsee Ikaalisten pohjoispuolelta löytyvän Tei-Tuvan sekä Seinäjoen Cafeteria Salottan.

– ABC:t eivät enää niin paljon kiinnosta, Jartsi toteaa, mutta painottaa syövänsä mielellään samaa mitä muutkin ilman erityisvaatimuksia.

Luotettava kuljettaja on erinomaisen tärkeä tekijä menestystä havittelevalle joukkueelle. Nuora on Heimon kuljetusten lisäksi kuljettanut Oilersin junnujoukkueita turvallisesti perille. 

Nämä keikat hän on saanut tuttujen valmentajien kautta. Luottamus lämmittää kuljettajan mieltä.

– He tietävät minun kujeeni ja vinkeeni. Onhan se suurin palkinto, kun asiakas pyytää ajamaan uudestaan, hän pohtii.

– Olen ajatellut, että se tuo jatkuvuutta. Kun toimin tällä tavalla, on se merkki siitä, että olen tehnyt jotain oikein. Pitää antaa kiitosmaininta Mikalle ja Åbergin Sampo Selinille, kun he ovat kirjouttaneet nimet paperiin aina kun sopimus on ollut katkolla. Olen sitten saanut kuoria kermat päältä operatiivisella osastolla.

Edustusjoukkueen kapteenilla ja edustusjoukkueen monivuotisella kapteenilla Valtteri Kainulaisella on pelkästään hyvää sanottavaa.

– Jartsihan on päästä varpaisiin ammattimies. Aikanaan, kun olin nuorempi, useana kautena keskellä yötä hän koukkasi vieraspelireissulta paluun jälkeen minut bussilla vielä kotiovelle ja vei välillä Santahaminan porteille, kun olin intissä, Vade kiittelee.

– Sen ohella hän on tietysti vuosien varrella kertonut kaikennäköistä tarinaa. Jartsi on huumoriveikko henkeen ja vereen. Emme kutsu toisiamme edes omilla nimillä enää nykyään. Jartsi on kastanut minut nimelle Valdins Kainulins, ja minulle hän on Dimitar Yarmolenko.

Bussinkuljettaja onkin joukkueen jäsenille enemmän kuin asiakaspalvelija. Nuora kuvailee, kuinka palveluammatissa pitää käyttää pelisilmää. 

Tappion jälkeen tunnelma on usein hiljainen matkalla hallilta syömään, mutta ruokailun jälkeen jatkettaessa tunnelma vapautuu taas ja kaikki katsovat eteenpäin.

– Jonkin aikaa siinä on hyvä olla hiljaa, mutta kyllä se juttu lähtee aina jossain vaiheessa taas kulkemaan. 

Vastaavasti voittojen tullessa kuljettaja on toki hengessä mukana, mutta siinä roolissa työ on vielä kesken.

– Kun U22 viime vuonna voitti mestaruuden Tampereella, niin heitettiin siinä ylävitoset ja näin. Pelaajat toki juhlivat bussissa, ja minulla oli oma ruutu, joka pitää suorittaa paluumatkalla.

Kuljettajan urakka ei pääty edes siinä vaiheessa, kun saavutaan kotiin. Bussi pitää vielä siivota ja valmistella seuraaville reissuille.

– Joskus tuntuu, että se on isoin työ, vaikka kaikki joukkueet ovatkin tosi siistejä. Kenkien mukana tulee näillä keleillä roskaa, ja lattia on aina pestävä ja imuroitava, työvälineestään huolta pitävä Nuora kertoo.

Hänellä on ollut nimikkoauto käytössään pitkään Kevät 2024 on sikälikin jännittävä, että hänelle on tulossa uusi menopeli. Tämä on mieluisa uutinen myös pelaajille, jotka luonnollisesti jakautuvat erilaisiin matkustajatyyppeihin.

– Siellä on korttirinki ja sitten on näitä keskittyjiä, jotka matkaavat mieluiten omissa oloissaan kuulokkeet päässä. Ja sitten on junnuosasto. Onni Forss raahaa joskus pleikkarin mukaan, Jartsi kuvailee.

Hän toteaa olevansa "hyvin hajulla" siitä, mitä pelaajat bussilta vaativat. Liigapelaajat ovat tehneet pelireissuja pienen ikänsä.  joten he osaavat homman, Tyynyt, villasukat ja muut bussijalkoja ennalta ehkäisevät vermeet ovat mukana.

Nuoran mukaan uudessa bussissa on pyritty huomioimaan kalusteissa ja teknologiassa joukkueen tarpeita. Se, että päästäänkö tällä kaudella matkustamaan uudenkarhealla autolla, riippuu monesta tekijästä.

– Ollaan sovittu, että mennään päätyyn asti tänä keväänä, perjantain playoff-avauksessa seuran toimesta palkittu Jarkko Nuora sanoo.

Liput keskiviikon kolmanteen puolivälierään Tiketistä!